ROTUMÄÄRITELMÄ

Ryhmä: 2, FCI:n numero: 147, Hyväksytty: FCI 19.6.2000, SKL-FKK 20.10.2001 

Mustalla kursiivitekstillä merkityt ovat SRY:n tulkintaohjeita.

rottweiler

Alkuperämaa: Saksa 

Käyttötarkoitus:

Seura-, palvelus- ja käyttökoira.

Lyhyt historiaosuus:

Vanhimpiin koirarotuihin kuuluva rottweiler on peräisin roomalaisvallan ajoilta, jolloin rodun yksilöitä pidettiin paimenina ja karjanajajina. Roomalaiset legioonat toivat Alppien yli mukanaan koiria, jotka suojelivat ihmisiä ja ajoivat nautakarjaa. Rottweilin seudulla ne risteytyivät paikallisten koirien kanssa. Rottweilerin päätehtäväksi tuli nyt karjan ajaminen ja vartiointi sekä isännän ja hänen omaisuutensa suojelu. Rotu nimettiin vanhan saksalaisen Rottweilin kaupungin mukaan rottweilinteurastajankoiraksi. Teurastajat kasvattivat koiria vain suorituskyvyn ja käyttötarkoituksen perusteella. Ajan myötä syntyi erinomaisia karjakoiria, joita käytettiin myös vetokoirina. Kun 1900-luvun alussa etsittiin poliisin palvelukseen sopivia rotuja, kokeiltiin myös rottweileria ja huomattiin nopeasti, että se soveltui työhön erinomaisesti. Se hyväksyttiin virallisesti poliisikoiraksi vuonna 1910.

Rottweilerin jalostuksessa tavoitteena on erittäin voimakas koira, joka on väriltään musta selvästi erottuvin punaruskein merkein. Se on voimakkaasta kokonaisvaikutuksesta huolimatta jalo ja soveltuu erityisesti seura-, palvelus- ja käyttökoiraksi.

Yleisvaikutelma:

Rottweilerin koko vaihtelee keskisuuresta suureen. Se on vankkarakenteinen koira, ei raskas eikä kevyt, ei myöskään korkearaajainen eikä ilmava. Sopusuhtainen, tasapainoinen, tanakka ja vahva olemus ilmentää suurta voimaa, liikkuvuutta ja kestävyyttä.

Tärkeitä mittasuhteita:

Rintalastasta istuinluun kärkeen mitattuna runko saa olla korkeintaan 15 % säkäkorkeutta pitempi.

Rottweilerin tulee olla vankkarakenteinen, sopusuhtainen, tasapainoinen ja olemuksellaan ilmentää suurta voimaa, liikkuvuutta ja kestävyyttä. Siitä huolimatta siltä ei saa puuttua jaloutta, mikä muodostuu jäntevyydestä, terverakenteisuudesta, ryhdistä ja valppaudesta.

Käyttäytyminen / Luonne:

Pohjimmiltaan ystävällinen ja rauhallinen, lapsirakas; kiintyvä, kuuliainen, ohjattava ja työskentelyhaluinen. Olemuksesta kuvastuu alkukantaisuus; käytös on itsevarmaa, lujahermoista ja pelotonta. Rottweiler tarkkailee ympäristöään hyvin valppaasti.

Pää:

Kallo-osa: Päälaki on keskipitkä. Kallo on korvien välistä leveä, otsalinja sivulta katsottuna jonkin verran kaareva. Niskakyhmy on hyvin kehittynyt, mutta ei voimakkaasti erottuva.

Otsapenger: Korostunut.

Kirsu: Hyvin muodostunut, mieluummin leveä kuin pyöreä ja väriltään aina musta; sieraimet ovat suhteellisen suuret.

Kuono-osa: Ei saa vaikuttaa pitkältä eikä lyhyeltä suhteessa kalloon. Kuononselkä on suora, tyvestä leveä ja kaventuu vain hieman kohti kirsua.

Huulet: Mustat ja suupieliä myöten tiiviit. Ikenet ovat mahdollisimman tummat.

Uroksen ja nartun päät. Rottweilerin pään tulee olla riittävän voimakas kokonaisuudessaan, leveä kallo-osa ja myös kuono-osaltaan riittävän voimakas; ei kapea eikä kiilamainen. Päässäkin tulee näkyä selvä sukupuolileima. Korvien tulee olla keskikokoiset ja kolmiomaiset; oikeaan kohtaan kiinnittyneet ja oikea-asentoiset, poskia myötäilevät; ei liian korkealle eikä liian alas kiinnittyneet; ei haja-asentoiset eikä veltot. Silmien tulee olla mantelinmuotoiset, keskikokoiset ja syvän ruskeat. Pyöreät, ulkonevat tai liian syvälle sijoittuneet silmät ovat virheitä. Huulten tulee olla tiiviit ja pigmentin musta.  Löysät suupielet ja roikkuvat huulet ovat virheitä.

Leuat / Hampaat / PURENTA: Leuat ovat voimakkaat ja leveät. Voimakas ja täydellinen leikkaava purenta (42 hammasta), yläetuhampaat ovat tiiviisti alaetuhampaiden edessä.

Rottweilerin purennasta ja hampaista toivotaan aina mainintaa arvostelussa ja näin ollen koiran hampaat tulee voida tarkastaa kehässä. Hampaiden näyttämistä kannattaa siis harjoitella. Mikäli koira ei salli, että hampaat tarkastetaan, eikä tuomari ole  voinut  tarkastaa  koiran purentaa ja hampaiden lukumäärää, saa koira joko EVAn tai NOLLAn riippuen siitä miten se käyttäytyy. Purennan ja hampaiden arvostelu on tärkeä osa rottweilerin arvostelua, eikä purentavirheitä ja hammaspuutoksia voi sivuuttaa.  

Hammaspuutosten arvostelussa toivotaan kuitenkin hieman rotumääritelmästä poiketen, että noudatetaan periaatetta, missä  yhden hampaan puuttuminen pudottaa laatuarvosteluluokan aina yhdellä jne. Ala- ylä- ja ristipurenta ovat ehdottomasti hylkääviä virheitä (NOLLA). Tasapurenta ei ole hylkäävä virhe, mutta pudottaa yhden laatuarvosteluluokan.  

Samalla kun purentaa ja hampaita tarkastetaan, tarkastetaan myös huulien ja ikenien pigmentti. Jos koiralla on huomiota herättävä ja ilmettä häiritsevä pigmentin puute, saattaa muilta osin erittäin hyväkin yksilö jäädä ilman SA:ta. Laatuarvosteluokkaa voidaan myös pudottaa, riippuen kokonaisuudesta.

Normaalipurenta

Tasapurenta

Alapurenta

Yläpurenta

Posket: Poskikaaret ovat erottuvat.

Silmät: Keskikokoiset, mantelinmuotoiset ja syvänruskeat. Silmäluomet ovat tiiviit.

Korvat: Keskisuuret, riippuvat, kolmiomaiset, etäällä toisistaan ja ylös kiinnittyneet. Eteen suuntautuneiden, hyvin poskia myötäilevien korvien ansiosta kallo vaikuttaa todellista leveämmältä.

Kaula:

Voimakas, kohtuullisen pitkä, lihaksikas ja kuiva, ei löysää kurkunalus- eikä kaulanahkaa; niskalinja on hieman kaareva.

Selkä: Suora, voimakas ja kiinteä.

Lanne: Lyhyt, voimakas ja syvä.

Lantio: Leveä, keskipitkä, hieman pyöristyvä, ei suora eikä hyvin viisto.

Rintakehä: Tilava, leveä ja syvä (n. 50 % säkäkorkeudesta), hyvin kehittynyt eturinta ja selvästi kaareutuneet kylkiluut.

Alalinja ja vatsa: Vatsalinja ei ole ylösvetäytynyt.

Häntä: Luonnollinen, vaakasuorasti selkälinjan jatkeena; riippuva koiran ollessa levossa.

Normaali häntä. Luonnollinen;  vaakasuorasti selkälinjan jatkeena koiran ollessa kiinnostunut ja riippuva koiran ollessa levossa.

Häntä kääntyy hieman kaarelle koiran ollessa iloinen ja aktiivisen odottavainen.

Häntä on hieman kiertynyt. Mikäli häntä muistuttaa pystykorvan tai appenzellin paimenkoiran häntää on kyseessä selvä virhe, jonka tulisi pudottaa laatuarvostelun luokkaa yhdellä.

Hännän arvostelussa eletään ylimenokautta ja on toivottavaa ettei aivan niin ankaraa arvostelua noudateta kuin mitä rotumääritelmä ehdottaa. Pienet poikkeamat ihanteesta eivät toivottavasti aiheuta laatuarvostelussa muutoksia; Koiraa ei myöskään tulisi hylätä (nolla) pienten hännän asentovirheiden takia.  Selvä häntämutka on hylkäävä virhe.  

Raajat

TAKARAAJAT:

Yleisvaikutelma: Takaraajat ovat takaa katsottuna suorat, eivät ahdasasentoiset. Koiran seistessä vapaasti reiden ja lonkkaluun välinen kulma sekä polvi- ja kinnerkulmat ovat tylpät.

ReiDET: Kohtuullisen pitkät, leveät ja lihaksikkaat.

SäärET: Pitkät, voimakkaat, leveälihaksiset ja jänteikkäät.

kintereet: Voimakkaat ja hyvin kulmautuneet, eivät jäykät.

Käpälät: Hieman etukäpäliä pitemmät, varpaat ovat voimakkaat, kaareutuneet ja tiiviisti yhdessä.

LiikKEET:

Rottweiler on ravaaja. Koiran liikkuessa selkä pysyy kiinteänä ja suhteellisen vakaana. Liikunta on tasapainoista, vakaata, voimakasta ja vaivatonta; hyvä askelpituus.

Nahka:

Pään nahka on kauttaaltaan tiiviisti pinnanmyötäinen; koiran ollessa erityisen tarkkaavainen voi muodostua vähäisiä otsaryppyjä.

KARVAPEITE

Karva: Kaksinkertainen karvapeite muodostuu peitinkarvasta ja aluskarvasta, jota ei saa näkyä peitinkarvan alta. Peitinkarva on keskipitkää, karheaa, tiheää ja pinnanmyötäistä. Reisien takaosassa karva on hieman pitempää.

Väri: Musta, jossa selvärajaiset syvän punaruskeat merkit poskissa, kuonossa, kurkussa, rinnassa, raajoissa, silmien yläpuolella ja hännän tyven alla.

Koko ja paino

Säkäkorkeus:

Paino: Urokset noin 50 kg, nartut noin 42 kg.

Virheet:

Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.

Yleisvaikutelma: keveys, ilmavuus tai korkearaajaisuus; kevyt luusto ja heikko lihaksisto.

Pää: ajokoiramainen, kapea, kevyt, liian lyhyt, pitkä tai karkea; litteä otsa (puuttuva tai liian vähäinen otsapenger).

Kuono: pitkä tai suippo; kyömy, kovera tai laskeva kuononselkä, halkinainen, vaalea tai täplikäs kirsu.

Huulet: löysät, vaaleanpunaiset tai täplikkäät; avoimet suupielet.

Leuat: kapea alaleuka.

Posket: voimakkaasti ulkonevat.

Purenta: tasapurenta.

Korvat: liian alas kiinnittyneet, raskaat, pitkät, veltot, taakse taittuneet, haja-asentoiset tai epäsymmetriset.

Silmät: vaaleat, syvällä sijaitsevat, liian suuret tai pyöreät; löysät silmäluomet.

Kaula: liian pitkä, ohut tai heikkolihaksinen; löysä kaulanahka tai riippuva kurkunalusnahka.

Runko: liian pitkä, liian lyhyt tai kapea.

Selkä: liian pitkä, heikko, notko tai köyry.

Lantio: luisu, liian lyhyt, liian suora tai liian pitkä.

Rintakehä: litteäkylkinen tai tynnyrimäinen; selvästi ylösvetäytynyt vatsalinja.

Häntä: liian ylös tai liian alas kiinnittynyt.

Eturaajat: ahdasasentoiset tai käyrät; pystyt lavat, vääräasentoiset kyynärpäät, liian pitkä, lyhyt tai pysty olkavarsi; heikko tai pysty välikämmen; hajavarpaat, liian litteät, liian kaarevat tai surkastuneet varpaat; vaaleat kynnet.

Takaraajat: litteät reidet, ahtaat kintereet, pihtikinttuisuus ja länkisäärisyys; liikaa tai liian vähän kulmautuneet nivelet; kannukset.

Nahka: ryppyinen pään nahka.

Karvanlaatu: pehmeä, liian lyhyt, pitkä tai laineikas karvapeite, puuttuva aluskarva.

Värit: epäpuhtaat värit, epäselvästi rajautuneet tai liian suuret värimerkit.

Hylkäävät virheet:

(* FCI on yleiskokouksessaan Meksikossa 1999 hyväksynyt PKU:n ehdotuksen lisätä kaikkiin rotumääritelmiin seuraava maininta: ”a dog showing any sign of aggressiveness or physical abnormality must not be qualified”. Kyseisen kokouksen pöytäkirja hyväksyttiin Portugalin Portossa pidetyssä yleiskokouksessa kesäkuussa 2001. Tämä tulkinta löytyy yleisvaikutelman alta. 

Yleisvaikutelma: selvästi väärä sukupuolileima (narttumainen uros tai päinvastoin).
(* ”Vihaisuus ja sairaalloiset piirteet ovat hylkääviä virheitä.” 

Luonne: rauhattomuus, arkuus, pelkurimaisuus, paukkuarkuus, hyökkäävyys, liioiteltu epäluuloisuus ja hermostuneisuus.

Silmät: sisä- tai ulkokierteiset silmäluomet (entropium tai ektropium), keltaiset tai keskenään eriväriset silmät.

Purenta: ylä-, ala- tai ristipurenta, puuttuva etu-, kulma-, väli- tai poskihammas.
Hammaspuutosten arvostelussa toivotaan kuitenkin hieman rotumääritelmästä poiketen, että noudatetaan periaatetta, missä  yhden hampaan puuttuminen pudottaa laatuarvosteluluokan aina yhdellä jne. Ala- ylä- ja ristipurenta ovat ehdottomasti hylkääviä virheitä (NOLLA). Tasapurenta ei ole hylkäävä virhe, mutta pudottaa yhden laatuarvosteluluokan.  

Häntä: häntämutka, kiertynyt tai voimakkaasti selkälinjasta sivulle kääntyvä häntä.
Hännän arvostelussa eletään ylimenokautta ja on toivottavaa ettei aivan niin ankaraa arvostelua noudateta kuin mitä rotumääritelmä ehdottaa. Pienet poikkeamat ihanteesta eivät toivottavasti aiheuta laatuarvostelussa muutoksia; Koiraa ei myöskään tulisi hylätä (nolla) pienten hännän asentovirheiden takia.  Selvä häntämutka on hylkäävä virhe.  

Karvapeite: selvästi pitkä tai laineikas karva.

Väri: rotumääritelmästä poikkeava väritys, valkoiset läiskät. 
Valkoisten merkkien kohdalla toivotaan myös noudatettavan hieman lievempää arvostelua kuin mitä rotumääritelmässä sanotaan. Huomattavan suuret, selvästi erottuvat valkoiset läiskät ovat aina hylkääviä virheitä. Pienet selkeät valkeat täplät tai juovat (korkeintaan pikkurillin pään kokoiset) eivät ole hylkääviä virheitä ja mikäli koira on erittäin hyvä tyypiltään eikä sillä ole muita mainittavia virheitä,  voi sille antaa SA:n. Muutama hajanainen valkea karva ei aiheuta muutoksia laatuarvosteluun, mutta niistä toivotaan mainintaa arvostelussa.

HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.

ROTUMÄÄRITELMÄN TULKINTAAN LIITTYVIÄ OHJEITA

Rottweilerin rotumääritelmästä ei saksalaisella rotujärjestöllä (ADRK:lla) eikä SRY:llä ole kirjallista tulkintaa. Adolf Pienkossin kirjassa Rottweiler ja J.A.U. Yrjölän ja Elvi Tikan kirjassa Ystävämme Rottweiler on rotumääritelmää käsittelevissä luvuissa myös sen tulkinnasta.

Alla esitetyt haja-tulkinnat on esitetty ulkomuototuomareiden täydennyskoulutuspäivillä helmikuussa 1986 ja tammikuussa 1992 sekä ROTTWEILER-lehdessä:

   ROTUMÄÄRITELMÄ kuvaa aina urosta, ja kun rottweiler kuuluu rotuihin, joissa uroksella ja nartulla on selkeästi toisistaan erottuva sukupuolileima, näkyy tämä myös eräiltä osin rotumääritelmän tulkinnassa.

   RUNGON MITTASUHTEET: Rottweilerilla on ravaajalle tyypillinen rakenne. Rotumääritelmän mukaan "rungon pituus rintalastasta istuinluuhun saa ylittää säkäkorkeuden enintään 15 %:lla." Rottweiler-uroksen on oltava 10-15 % korkeuttaan pitempi, nartun vähintään 15 %.

Rottweilerin tulee olla rungoltaan tyypillinen ravaaja, siis hieman korkeuttaan pidempi. Se ei saa olla liian pitkä (uroksella on ihanne rintalastasta istuinluun kärkeen mitattuna noin 10% säkäkorkeutta pidempi, korkeintaan 15%; narttu voi olla hieman pidempi).  Rottweiler ei myöskään saa olla liian lyhyt ja muistuttaa neliömäisiä rotuja.

   LIIKUNTA: Selvä pitkin askelin tapahtuva ravi, ei hiipivää, ei kevyttä, ei löysää, ei epätäsmällistä

   ETURAAJAT: Lapaluiden kulmaus vaakasuoraan tasoon nähden 45 astetta, lavan ja olkavarren kulmaus 115 astetta.

   TAKARAAJAT: Lonkkaluun kulmaus vaakasuoraan tasoon nähden 20-30 astetta.

   RUNKO: Ylä- ja alalinja vaakasuorat, nuorilla koirilla alalinja saa nousta vielä ylös, narttujen lanneosa pitempi kuin urosten. Rintakehä enemmän pyöreä kuin ovaali, ei kuitenkaan
tynnyrimäinen.

   PÄÄ: kallo-osan ja kuono-osan välinen mittasuhde voi vaihdella välillä 50 % (kallo) - 50 % (kuono) ---- 60 % (kallo) - 40 % (kuono)