ETUSIVU
UUTISET JA AJANKOHTAISTA
SRY
JÄSENYYS
ROTTWEILER
- Terveys
- Luonne
- Ulkomuoto
TOIMINTA
TULOKSET
PENTUVÄLITYS
TAPAHTUMAT
LINKIT
YHTEYSTIEDOT
PÄIVITYKSET
YHTEISTYÖKUMPPANIT

Royal Canin
ULKOMUOTO


ROTUMÄÄRITELMÄ
ja sen tulkinta kursivoidulla tekstillä

Käyttötarkoitus: Seura-, palvelus- ja käyttökoira
FCI:n luokitus:   Ryhmä 2 pinseri ja snautserityyppiset, molossityyppiset sekä sveitsinpaimenkoirat
                        Alaryhmä 2 mastiffi tyyppiset molossit. Käyttökoetulos vaaditaan

Alkuperämaa: Saksa

 
LYHYT HISTORIAOSUUS:
Vanhimpiin koirarotuihin kuuluva rottweiler on peräisin roomalaisvallan ajoilta, jolloin rodun yksilöitä pidettiin paimenina ja karjanajajina. Roomalaiset legioonat toivat Alppien yli mukanaan koiria, jotka suojelivat ihmisiä ja ajoivat nautakarjaa. Rottweilin seudulla ne risteytyivät paikallisten koirien kanssa. Rottweilerin päätehtäväksi tuli nyt karjan ajaminen ja vartiointi sekä isännän ja hänen omaisuutensa suojelu. Rotu nimettiin vanhan saksalaisen Rottweilin kaupungin mukaan rottweilinteurastajankoiraksi. Teurastajat kasvattivat koiria vain suorituskyvyn ja käyttötarkoituksen perusteella. Ajan myötä syntyi erinomaisia karjakoiria, joita käytettiin myös vetokoirina. Kun 1900-luvun alussa etsittiin poliisin palvelukseen sopivia rotuja, kokeiltiin myös rottweileria ja huomattiin nopeasti, että se soveltui työhön erinomaisesti. Se hyväksyttiin virallisesti poliisikoiraksi vuonna 1910.
Rottweilerin jalostuksessa tavoitteena on erittäin voimakas koira, joka on väriltään musta selvästi erottuvin punaruskein merkein. Se on voimakkaasta kokonaisvaikutuksesta huolimatta jalo ja soveltuu erityisesti seura-, palvelus- ja käyttökoiraksi.
 
YLEISVAIKUTELMA:
Rottweilerin koko vaihtelee keskisuuresta suureen. Se on vankkarakenteinen koira, ei raskas eikä kevyt, ei myöskään korkearaajainen eikä ilmava. Sopusuhtainen, tasapainoinen, tanakka ja vahva olemus ilmentää suurta voimaa, liikkuvuutta ja kestävyyttä.
 
TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA:
Rintalastasta istuinluun kärkeen mitattuna runko saa olla korkeintaan 15 % säkäkorkeutta pitempi.

Urokset ovat rungoltaan hieman lyhyempiä kuin nartut. 
 


Rottweilerin tulee olla vankkarakenteinen, sopusuhtainen, tasapainoinen ja olemuksellaan ilmentää suurta voimaa, liikkuvuutta ja kestävyyttä. Siitä huolimatta siltä ei saa puuttua jaloutta, mikä muodostuu jäntevyydestä, terverakenteisuudesta, ryhdistä ja valppaudesta.


KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE:
Pohjimmiltaan ystävällinen ja rauhallinen, lapsirakas; kiintyvä, kuuliainen, ohjattava ja työskentelyhaluinen. Olemuksesta kuvastuu alkukantaisuus; käytös on itsevarmaa, lujahermoista ja pelotonta. Rottweiler tarkkailee ympäristöään hyvin valppaasti.

Liiallinen vilkkaus on virhe.
 
PÄÄ
 
KALLO-OSA: Päälaki on keskipitkä. Kallo on korvien välistä leveä, otsalinja sivulta katsottuna jonkin verran kaareva. Niskakyhmy on hyvin kehittynyt, mutta ei voimakkaasti erottuva.
OTSAPENGER: Korostunut.
KIRSU: Hyvin muodostunut, mieluummin leveä kuin pyöreä ja väriltään aina musta; sieraimet ovat suhteellisen suuret.
KUONO-OSA: Ei saa vaikuttaa pitkältä eikä lyhyeltä suhteessa kalloon. Kuononselkä on suora, tyvestä leveä ja kaventuu vain hieman kohti kirsua.
HUULET: Mustat ja suupieliä myöten tiiviit. Ikenet ovat mahdollisimman tummat.


 


Uroksen ja nartun päät. Rottweilerin pään tulee olla riittävän voimakas kokonaisuudessaan, leveä kallo-osa ja myös kuono-osaltaan riittävän pitkä ja voimakas; ei liian lyhyt, ei kapea eikä kiilamainen. Päässäkin tulee näkyä selvä sukupuolileima. Kallo-osan ja kuono-osan välinen mittasuhde 1,5 – 1   ---- 60 % (kallo) - 40 % (kuono). Korvien tulee olla keskikokoiset ja kolmiomaiset; oikeaan kohtaan kiinnittyneet ja oikea-asentoiset, poskia myötäilevät; ei liian korkealle eikä liian alas kiinnittyneet; ei haja-asentoiset eikä veltot. Silmien tulee olla mantelinmuotoiset, keskikokoiset ja syvän ruskeat. Pyöreät, ulkonevat tai liian syvälle sijoittuneet silmät ovat virheitä. Huulten tulee olla tiiviit ja pigmentin musta.  Löysät suupielet ja roikkuvat huulet ovat virheitä. 

LEUAT / HAMPAAT / PURENTA: Leuat ovat voimakkaat ja leveät. Voimakas ja täydellinen leikkaava purenta (42 hammasta), yläetuhampaat ovat tiiviisti alaetuhampaiden edessä.

Rottweilerin purenta ja hampaat tulee aina mainita arvostelussa ja näin ollen koiran hampaat tulee voida tarkastaa kehässä. Mikäli koira ei salli, että hampaat tarkastetaan, eikä tuomari ole voinut tarkastaa koiran purentaa ja hampaiden lukumäärää, saa koira joko EVA tai HYL riippuen siitä miten se käyttäytyy. Purennan ja hampaiden arvostelu on tärkeä osa rottweilerin arvostelua, eikä purentavirheitä ja hammaspuutoksia voi sivuuttaa.  Ala- ylä- ja ristipurenta, sekä hammaspuutokset ovat ehdottomasti hylkääviä virheitä (HYL). Tasapurenta ei ole hylkäävä virhe, mutta pudottaa yhden laatuarvosteluluokan.  
Samalla kun purentaa ja hampaita tarkastetaan, tarkastetaan myös huulien ja ikenien pigmentti. Jos koiralla on huomiota herättävä ja ilmettä häiritsevä pigmentin puute, saattaa muilta osin erinomainen yksilö jäädä ilman SA:ta. Laatuarvosteluluokkaa voidaan myös pudottaa, riippuen kokonaisuudesta.







Normaalipurenta

Tasapurenta

Alapurenta
 

Yläpurenta


POSKET: Poskikaaret ovat erottuvat.
SILMÄT: Keskikokoiset, mantelinmuotoiset ja syvänruskeat. Silmäluomet ovat tiiviit.
KORVAT: Keskisuuret, riippuvat, kolmiomaiset, etäällä toisistaan ja ylös kiinnittyneet. Eteen suuntautuneiden, hyvin poskia myötäilevien korvien ansiosta kallo vaikuttaa todellista leveämmältä.
KAULA:
Voimakas, kohtuullisen pitkä, lihaksikas ja kuiva, ei löysää kurkunalus- eikä kaulanahkaa; niskalinja on hieman kaareva.
RUNKO
SELKÄ: Suora, voimakas ja kiinteä.
LANNE: Lyhyt, voimakas ja syvä. Narttujen lanneosa on hieman pitempi kuin urosten.
LANTIO: Leveä, keskipitkä, hieman pyöristyvä, ei suora eikä hyvin viisto. Lantion kulma vaakatasoon nähden on n. 20-30 astetta.
RINTAKEHÄ: Tilava, leveä ja syvä (n. 50 % säkäkorkeudesta), hyvin kehittynyt eturinta ja selvästi kaareutuneet kylkiluut. Rintakehä enemmän pyöreä kuin ovaali, ei kuitenkaan tynnyrimäinen eikä lyhyt.
ALALINJA JA VATSA: Vatsalinja ei ole ylösvetäytynyt. Ylä- ja alalinja ovat vaakasuorat, nuorilla koirilla alalinja saa nousta hieman ylös.
HÄNTÄ: Luonnollinen, vaakasuorasti selkälinjan jatkeena; riippuva koiran ollessa levossa.


                      
Normaali häntä. Luonnollinen;  vaakasuorasti selkälinjan jatkeena koiran ollessa kiinnostunut ja riippuva koiran ollessa levossa.

Häntä kääntyy selän päälle  koiran ollessa iloinen ja aktiivisen odottavainen.

Häntä hieman kiertynyt. Mikäli häntä kiertyy löysästi heti rungon sivulle tulisi pudottaa laatuarvostelun luokkaa yhdellä.
 



Tärkeintä häntää arvosteltaessa on hännän kiinnityskohta ja hännän lähtötapa. Pienet poikkeamat ihanteesta eivät aiheuta laatuarvostelussa muutoksia ja mikäli koira on erinomainen tyypiltään eikä sillä ole muita mainittavia virheitä, voi sille antaa SA:n. Laatuarvosteluokkaa voidaan myös pudottaa, riippuen kokonaisuudesta.
Koiraa ei myöskään tulisi hylätä (HYL) pienten hännän asentovirheiden takia. Selvä häntämutka ja voimakkaasti sivulle kiertynyt häntä ovat hylkääviä virheitä.




Raajat

ETURAAJAT:
YLEISVAIKUTELMA: Eturaajat ovat edestä katsottuna suorat, eivät ahdasasentoiset.
LAVAT: Taakse sijoittuneet; kulmaus vaakatasoon nähden on noin 45°.
OLKAVARRET: Tiiviisti rungonmyötäiset.
KYYNÄRVARRET: Voimakkaat, lihaksikkaat ja sivulta katsottuna suorat.
VÄLIKÄMMENET: Hieman joustavat ja voimakkaat, eivät pystyt.
KÄPÄLÄT: Pyöreät; varpaat ovat kaareutuneet ja tiiviisti yhdessä. Päkiät ovat lujat; kynnet lyhyet, mustat ja vahvat.






















TAKARAAJAT:
YLEISVAIKUTELMA: Takaraajat ovat takaa katsottuna suorat, eivät ahdasasentoiset. Koiran seistessä vapaasti reiden ja lonkkaluun välinen kulma sekä polvi- ja kinnerkulmat ovat tylpät.
REIDET: Kohtuullisen pitkät, leveät ja lihaksikkaat.
SÄÄRET: Pitkät, voimakkaat, leveälihaksiset ja jänteikkäät.
KINTEREET: Voimakkaat ja hyvin kulmautuneet, eivät jäykät.
KÄPÄLÄT: Hieman etukäpäliä pitemmät, varpaat ovat voimakkaat, kaareutuneet ja tiiviisti yhdessä.
LIIKKEET:
Rottweiler on ravaaja. Koiran liikkuessa selkä pysyy kiinteänä ja suhteellisen vakaana. Liikunta on tasapainoista, vakaata, voimakasta ja vaivatonta; hyvä askelpituus. Pitkin, maatavoittavin askelin tapahtuva voimakas ravi.


                                 
                 

NAHKA
Pään nahka on kauttaaltaan tiiviisti pinnanmyötäinen; koiran ollessa erityisen tarkkaavainen voi muodostua vähäisiä otsaryppyjä. Runsas nahkaisuus ja runsaat rypyt päässä ovat vakava virhe.

KARVAPEITE
KARVA: Kaksinkertainen karvapeite muodostuu peitinkarvasta ja aluskarvasta, jota ei saa näkyä peitinkarvan alta. Peitinkarva on keskipitkää, karheaa, tiheää ja pinnanmyötäistä. Reisien takaosassa karva on hieman pitempää.
VÄRI: Musta, jossa selvärajaiset syvän punaruskeat merkit poskissa, kuonossa, kurkussa, rinnassa, raajoissa, silmien yläpuolella ja hännän tyven alla. Voimakas nokisuus värimerkeissä tai liian vaaleat värimerkit on virhe.



Koko ja paino

Säkäkorkeus:
  Urokset 61 - 68 cm. Nartut 56 - 63 cm.
  61 - 62 cm pieni
63 - 64 cm keskikokoinen
65 - 66 cm suuri (oikea korkeus)  
67 - 68 cm hyvin suuri
56 - 57 cm pieni
58 - 59 cm keskikokoinen
60 - 61 cm suuri (oikea korkeus)  
62 - 63 cm hyvin suuri
 
PAINO: Urokset noin 50 kg, nartut noin 42 kg.

VIRHEET:
Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.
 
Yleisvaikutelma: keveys, ilmavuus tai korkearaajaisuus; kevyt luusto ja heikko lihaksisto.
 
Pää: ajokoiramainen, kapea, kevyt, liian lyhyt, pitkä tai karkea; litteä otsa (puuttuva tai liian vähäinen otsapenger).
 
Kuono: pitkä tai suippo; kyömy, kovera tai laskeva kuononselkä, halkinainen, vaalea tai täplikäs kirsu.
 
Huulet: löysät, vaaleanpunaiset tai täplikkäät; avoimet suupielet.
 
Leuat: kapea alaleuka.
 
Posket: voimakkaasti ulkonevat.
 
Purenta: tasapurenta.
 
Korvat: liian alas kiinnittyneet, raskaat, pitkät, veltot, taakse taittuneet, haja-asentoiset tai epäsymmetriset.

Silmät: vaaleat, syvällä sijaitsevat, liian suuret tai pyöreät; löysät silmäluomet.
 
Kaula: liian pitkä, ohut tai heikkolihaksinen; löysä kaulanahka tai riippuva kurkunalusnahka.
 
Runko: liian pitkä, liian lyhyt tai kapea.
 
Selkä: liian pitkä, heikko, notko tai köyry.
 
Lantio: luisu, liian lyhyt, liian suora tai liian pitkä.
 
Rintakehä: litteäkylkinen tai tynnyrimäinen; selvästi ylösvetäytynyt vatsalinja.
 
Häntä: liian ylös tai liian alas kiinnittynyt.
 
Eturaajat: ahdasasentoiset tai käyrät; pystyt lavat, vääräasentoiset kyynärpäät, liian pitkä, lyhyt tai pysty olkavarsi; heikko tai pysty välikämmen; hajavarpaat, liian litteät, liian kaarevat tai surkastuneet varpaat; vaaleat kynnet.
 
Takaraajat: litteät reidet, ahtaat kintereet, pihtikinttuisuus ja länkisäärisyys; liikaa tai liian vähän kulmautuneet nivelet; kannukset.
- mahdolliset kannukset merkitään arvosteluissa vain tiedoksi, ei vaikuta arvosanaan
 
Nahka: ryppyinen pään nahka.
 
Karvanlaatu: pehmeä, liian lyhyt, pitkä tai laineikas karvapeite, puuttuva aluskarva.
 
Värit: epäpuhtaat värit, epäselvästi rajautuneet tai liian suuret värimerkit.

HYLKÄÄVÄT VIRHEET:


- vihaisuus ja liiallinen arkuus
- selvästi epänormaali rakenne tai käyttäytyminen
- luonne; rauhattomuus, arkuus, pelkurimaisuus, paukkuarkuus, hyökkäävyys, liioiteltu epäluuloisuus ja hermostuneisuus
- yleisvaikutelma; selvästi väärä sukupuolileima (narttumainen uros tai päinvastoin)
- purenta; ylä-, ala- tai ristipurenta, puuttuva etu-, kulma-, väli- tai poskihammas
Tasapurenta ei ole hylkäävä virhe, mutta pudottaa yhden laatuarvosteluluokan
- silmät; sisä- tai ulkokierteiset silmäluomet (entropium tai ektropium), keltaiset tai keskenään eriväriset silmät
- häntä; häntämutka, kiertynyt tai voimakkaasti selkälinjasta sivulle kääntyvä häntä
- karvapeite; selvästi pitkä tai laineikas karva
- väri; rotumääritelmästä poikkeava väritys, valkoiset läiskät

Huomattavan suuret, selvästi erottuvat valkoiset läiskät ovat aina hylkääviä virheitä. Pienet selkeät valkeat täplät tai juovat (korkeintaan pikkurillin pään kokoiset) alentavat laatuarvostelua yhdellä. Muutama hajanainen valkea karva ei aiheuta muutosta laatuarvosteluun, mutta ne tulee mainita arvostelussa.

Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.
Jalostukseen tulee käyttää vain toiminnallisesti ja kliinisesti terveitä, rakenteeltaan rodunomaisia koiria.

FCI on yleiskokouksessaan Meksikossa 1999 hyväksynyt PKU:n ehdotuksen lisätä kaikkiin rotumääritelmiin seuraava maininta: ”a dog showing any sign of aggressiveness or physical abnormality must not be qualified”. Kyseisen kokouksen pöytäkirja hyväksyttiin Portugalin Portossa pidetyssä yleiskokouksessa kesäkuussa 2001.




TAKAISIN


~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Mainospaikka Kaikki materiaali sivuillamme © Suomen Rottweileryhdistys ry
Kaakon Nettipalvelu 2010